Suomen suvi tuntuu olevan aikaisessa tänä vuonna. Kärhö kukkii komeasti kahvilan portaiden pielessä, pelargoniat viihtyvät hyvin ruukuissaan. Kesän ensimmäinen nurmikonleikkuukin on jo tehty.
Lämmin sää houkutteli viikonloppuna mukavasti asiakkaita kahvilaan. Ja houkutteli se paikalle myös hyttyset, nuo inisevät kesäiset vakiovieraat.
Keskiviikkona laajennamme jälleen kahvilan aukioloa; viimekesäiseen tapaan kahvila palvelee keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-17. Tervetuloa virkistäytymään!
Hillosensalmen vanhalla asemalla sijaitseva kesäkahvila avasi taas ovensa. Asiakkaita kävi lauantain aikana vain muutama, sunnuntaina hyvä sää houkutteli useampia asiakkaita paikalle.
Toukokuun ajan kahvila on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin, klo 11-17. Kesäkuun alusta palvelemme keskiviikosta sunnuntaihin samoin kellonajoin.
Asiakkaita palvelemme suomen lisäksi myös englannin, ruotsin ja espanjan kielellä. Ranskankielikin taipunee tarvittaessa, jos oikein pinnistää.
Tarjolla on kahvin ja teen ohella suolaista ja makeaa pikkupurtavaa, jäätelöä ja virvoitusjuomia. Lisäksi kanoottien vuokraus onnistuu edelleen kahvilassa.
Tervetuloa!
Vapun jälkeiset päivät kuluivat ratevasti leireillessä yhdessä nelisenkymmenen opiskelijan ja ohjaajan seurassa Valkjärven ryhmäleirialueella Repoveden kansallispuiston pohjoisella osalla.
Sääkin oli meille suosiollinen; kaikki kolme päivää saimme nauttia aktiviteeteista lämpimässä auringonpaisteessa. Leireilijät pääsivät tutustumaan patikointiin, kirkkovenesoutuun, melontaan, kalastukseen, kalliolaskeutumiseen sekä ruoanvalmistukseen avotulella. Muutama rohkein leiriläinen uskaltautui talviturkin heittoonkin, vaikka vesi oli vielä hyvin viileää.
Pääsimme lähietäisyydeltä seuraamaan keväistä luontoa: kyyt olivat jo paistattelemassa poluilla päivää, kuikat ja kaakkurit huutelivat toisilleen, telkkä kurkisteli pesästään ja joutsenet soutelivat ylväinä pitkin järven pintaa.
Kevät etenee, vielä joutuu odottamaan hetkisen Hillosensalmen asemakahvilan avautumista. Järven jääpeite on jo kadonnut, linnut laulavat täysin rinnoin, vaikka on kylmä.
Matkailualan nuorten luokan kanssa kävimme siivoamassa kahvilan sisältä, ulos kannoimme penkit ja pöydät.
Kaksi viikkoa vapun jälkeen avaamme kahvilan jälleen, eli tervetuloa 14.5. kaikki vanhat uudet asiakkaat. Toukokuun viikonloput kahvila on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-17. Kesäkuussa kahvila on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin samoin kellonajoin.
Lievää yli-intoutumista oli havaittavissa harjoittelijan taholta, olisin kahvilan avannut jo äitienpäiväksi ja aukioloaikojakin olin aamupäivästä pidentänyt tunnilla. Onneksi yrittäjä oli hereillä ja sain päivitettyä oikeat päivät ja aukioloajat.
Työharjoittelun tämän jakson loppu häämöttää jo. Samoin luistelukausi alkaa olla lopuillaan. Jäällä on ylen hiljaista. Yön pikkupakkasten jäljiltä luisteluradan jää kantoi vielä hyvin potkukelkkailijan painon, ajoittainen jään rutina jalaksien alla ei menoa hiljentänyt.
Ajatukset suuntautuvat väistämättä tulevaan kevääseen ja kesään. Yrittäjän kalenteri alkaa hiljalleen saada varauksia kesäkauden aktiviteetteihin, sähköpostiin tulee ohjelmapalveluista kyselyjä enenevissä määrin.
Omat ajatukseni kohdentuvat Hillosensalmen asemakahvilaan, sen kesäkauteen. Niin, olen taas tulevana kesänä aloittamassa kahvilan toimintaa harjoittelijan ominaisuudessa.
Moneen tämän yrityksen eri ohjelmapalveluun olen harjoittelijana päässyt tutustumaan, kesäajan aktiviteetit tulivat tutuiksi jo viime kesänä, nyt oli ensimmäinen talvikausi työharjoittelussani.
Sataa lunta. Sataa räntää. Sataa pieniä rakeita. Näin olivat säät viime viikolla. Ja kaikki nämä vaihtelevassa järjestyksessä yhden tunnin aikana! Luisteluradalle runsas lumentulo teki tepposet. Sen sijaan ladut maakunnissa tulivat hyvään kuntoon.
Alkaneen viikon kipakat yöpakkaset antoivat kuitenkin toivoa vielä luisteluradan kuntoontulosta. Jäätyneen loskan lanaus, höylääminen, auraaminen ja lopuksi veden pumppaaminen jäälle taitavat lopultakin tuottaa tulosta. Tänään kohtalaisen tauon jälkeen näkyi taas luistelijoita radalla!
Harjoittelijalle koko Suomen talvi on näyttäytynyt uudessa valossa. Työtehtävätkin ovat olleet mitä moninaisimmat; olen oppinut auraamaan mönkijällä, tekemään latupohjat moottorikelkalla ja viimeisimmäksi lanaamaan Natikalla, tuolla uskollisella vanhalla traktorilla!
Koko harjoittelujaksoni on ollut kirjaimellisesti silmiä avaava kokemus. Kuinka lukuisat yrittäjät ympäri Suomen ovat täysin luonnon ja ilmojen haltian armoilla. Päivät venyvät yömyöhään, välillä mikään tehty työtehtävä ei näy hetkeä kauempaa. Vain silmänräpäys ja tuisku on peittänyt juuri avatut ladut, luisteluradan, tien ja jopa parkkipaikan.
Valon pilkahduksiakin toki päiviin mahtuu. Aurinko paistaa ja lämmön jo tuntee paksujen toppavaatteidenkin läpi. Luonto on läsnä ja heräävän kevään äänet kuuluvat metsässä.
Vettä, räntää, lunta sekä aurinkoa. Nämä vaihtelevat kelit ovat työllistäneet viime päivinä myös harjoittelijan täällä Kuusaanlammella. Monet isot ja vähän pienemmätkin työvälineet ovat tulleet tutuiksi.
Luisteluradan kunnossapito vaatii paljon työtä. Isot edellä ja pienet perässä tarkoittaa täällä, että yrittäjä höylää radan edeltä ja harjoittelija seuraa pikkuauralla varustetulla mönkijällä perässä, leveä virne kasvoilla tietenkin. Eihän sitä joka paikassa pääse mönkijällä ajamaan!
Latupohjiakin pääsin tekemään luisteluradan viereen. Tai yritin ainakin. Ensimmäistä kertaa moottorikelkan ohjaksissa ja haastava keli saivat lopputuloksen näyttämään lähinnä kynnöspellolta. Tuore vastasatanut lumi on jo kuitenkin peittänyt tekoseni.
Luistelijoita radalla kiitää, oli keli mitä hyvänsä. Samoin pillkijät ovat löytäneet tänne. Röyhkeimmät kairaavat reikänsä radalle! Ei hyvä, nyt kun jäällä ei ole vettä, ei reikien kairaaminen radalle ole todellakaan suotavaa. Muuatamalla kauniilla sanalla ymmärtävät kuitenkin siirtyä kairoinensa radan viereen. Hyvä niin.
Luomiskertomuksen mukaan maailma luotiin kuutena päivänä ja seitsemäntenä Jumala lepäsi. Tai vastaavasti evoluutioteorian mukaan maailma sai alkunsa alkuräjähdyksestä ja samalla aika sai alkunsa. Unohtuikohan näissä jotakin, nimittäin yrittäjät?
Yrittäjät Suomessa tekevät pitkää päivää, usein seitsemänä päivänä viikossa. Lepopäiviä ei juuri ole. Vuorokauden tunnit eivät meinaa aina riittää kaiken tekemiseen. Vai onko yrittäjillä vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla?
Einsteinin suhteellisuusteoria voi olla selitys yrittäjien selviytymiseen. Kun nopeus kasvaa riittävästi, aika hidastuu. Ehkä näin yrittäjä saa lisää aikaa töidensä tekemiseen? Jokainen päivä on tehtävä sovitut työt, täytettävä asiakaslupaukset. Samalla yrittäjän toinen ajanlaskutapa, vuosikello edistää vähintään muutaman kuukauden verran, jotta tulevat työt, tulevat kaudet saa suunniteltua.
Hattua nostan kaikille yrittäjille, jotka jaksavat päivästä ja vuodesta toiseen, usein myös luonnon armoilla sopeutua yrittäjyyden tuomiin haasteisiin.
Kuusaanlammella on ylen rauhallista. Vaihtelevat kelit verottavat kävijämääriä. Lauantain jäämoottoriratapäivä oli vilkas. Alkuviikon sateet saivat vain aktiivisimmat luistelijat tulemaan radalle. Nyt radoilta on pari päivää poistettu vettä, ratojen kunto on hyvä, myös moottoriradan puolella.
Väkisinkin ajatus kääntyy kevääseen, toisenlaisiin yrittäjän tarjoamiin aktiviteetteihin veden äärellä. Koskenlaskua, melontaa, muun muassa. Vielä jäiden lähtöä saadaan kuitenkin tovi odotella. Työharjoittelija on tyytyväinen monipuoliseen harjoitteluun vaihtelevissa maisemissa, aina raittiissa ilmassa!
Kuusaanlammella on hiljaista. Vain jokunen luistelija kiitää jäällä, jonka kunnon aamulla potkukelkkaillessa totesin hyväksi.
Harjoittelijana palvelen harvoja asiakkaita ja silmäilen toimiston ikkunasta aika ajoin jäälle. Kaikki on hyvin ja rauhallista. Jäniksen jäljet kulkevat ikkunan taitse, talitintit laulavat.
Olemalla täällä mahdollistan yrittäjän irtautumisen tästä toimipisteestä toisiin hommiin. Matkailualalla yrittäjän päivät venyvät pitkiksi, on pidettävä monet ohjat käsissä, yhtaikaa.
Omat työvuoroni täytän asiakaspalvelun ohella tällä blogikirjoittelulla ja yrittäjän monipuolisten sivustojen käännöstöillä. Yrittäjän päivät eivät täyty pelkästään tästä hetkestä, on kehitettävä myös muun sesongin toimintaa, nähtävä tulevaan. Tuntuu mukavalta olla tässä kehitystyössä osallisena ja oppia koko ajan uutta.
seikkailuviikarinmatkassa 